Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2627281234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930311

RSS


Ohje: Valitse kalenterista kuukausi.

Klikkaamalla vihreänä näkyviä päivämääriä,

löydät kyseisen päivän blogikirjoituksen.

 

 

 

 Keijun kosto
14.03.2018 12:54 | Marja Murtoinperä-Kujala

Kaunis, siro sudenkorento kaartelee laiturin yllä. Siniset, läpikuultavat siivet kimaltelevat auringossa. Aivan selvästi se tuntee itsensä kauniimmaksi suurempien tummasiipisten korentojen keskuudessa. Kuin keijukainen se leijailee, aivan voi kuvitella sädehtivän taikasauvan sen käteen. Ai käteen, hups! Eihän sudenkorennolla ole käsiä, onko tullut katsottua liikaa piirrettyjä satuja. Mutta ihan totta, on olemassa sinertävä keijukorento, kuin myös siniset neito- ja tyttökorento. Entä mistä nimi - sudenkorento? Eihän tuollaisella lentävällä surraavalla olennolla ole mitään tekemistä ison ja karvaisen petoeläimen kanssa.

Kaikki ei vain ole aina sitä, miltä näyttää. Eläinmaailmassa jokainen on peto jollekin toiselle. Korennontoukka kehittyy järven pohjassa, se syö kaiken kiinni saamansa. Isojen korentojen toukat voivat napsia pieniä kalojakin. No ei tietenkään kauniin keijukorennon toukka siihen pysty, se tyytyy paljon pienempiin eliöihin.

Sitten, kun toukka kehittyy korennoksi, se napsii hyttysiä ynnä muita häiritseviä hyönteisiä. Kovin hyödylliseksi osoittautuu pieni keijukorentokin.

Mutta varoituksen sana kuitenkin;

Ihmisen yrittäessä kauniina kesäpäivänä lueskella rantatuolissa pieni keijukorento lenteli uteliaana ympärillä laskeutuen välillä tutkimaan olisiko lukijan hatussa tai kasvoilla jotain mielenkiintoista. Entäpä tuo kirja, mitähän syötävää sen valkoisina hohtavilta sivuilta löytyisi, pitää tutkia.

- Mutta mitä tuo huitoo, yrittääkö mokoma ihmisolento pyydystää minut! Et onnistu, olen nopeampi. Hyi, nyt osuit ruoja sittenkin, putoan veteen. Onneksi vain siipi kastui ja pääsen kaislalle kuivattelemaan, toivottavasti isot korennot tai linnut eivät huomaa minua sieltä.

Aikansa kuivateltuaan pikku korento suoristi siipensä, lensi tuolin luo, jolla istuva olento oli auringonpaisteeseen nukahtanut. Ja varsin näppärästi se neuloi nukkujan silmät kiinni.

Tarinan opetus; jos pikkuinen tai vähän isompikin korento haluaa istua kirjallesi, anna sen rauhassa lukea. Ja ennen kaikkea, älä nukahda!

Sen pituinen se.

 


 - Marja Murtoinperä-Kujala


Kommentti

                       
Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus yhdeksän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2018 Ähtärin kirjoittajaseura Kynäiset ry. - suntuubi.com