Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS


Ohje: Valitse kalenterista kuukausi.

Klikkaamalla vihreänä näkyviä päivämääriä,

löydät kyseisen päivän blogikirjoituksen.

 

 

 

 Aarteen etsintää
19.07.2018 08:18 | Terttu Paananen

Lapset ovat aina rakastaneet aarteen etsintää. Näitä leikkejä minäkin lapsena siskojeni kanssa aina joskus leikin ja ulkona luonnossa kesäisin se oli tosi kivaa. Sai kätkeä aarteita kivien ja kantojen alle, puskien juurelle, minne vain keksimmekään. Piirsimme sitten paperille toisillemme karttoja, joissa oli tarkat ohjeet, mistä aarteen löytää. Joskus aarre löytyi helpostikin, mutta välillä sitä piti etsimällä etsiä tai se jäi löytymättä, mikä tietysti harmitti. Kätkettyjen aarteiden joukossa saattoi olla joku helmi, josta sisko ei muuten malttanut luopua. Mutta löytäjä sai pitää sen omanaan. Kannatti siis etsiä.

Vartuttuani aarteen etsintäni jatkui, ei tosin samanlaisena, kuin lapsuudessa. Raamatussa on kertomus peltoon kätketystä aarteesta. Arkisena päivänä vuokraamallaan pellolla töissä olleen miehen kyntöaura tai kuokka osui aarteeseen. Onnessaan tästä, mies kätki aarteen uudestaan peltoon, myi kaiken mitä omisti ja osti sen pellon. Odottamatta, pyytämättä ja vaivaa näkemättä löytynyt aarre muutti miehen elämän.

Elämäni myöhemmässä vaiheessa itse olin tulossa tähän samaan tilanteeseen, kuin tuo Raamatun kertomuksen mies, odottamattoman aarteen löytymiseen. Mutta siihen kului vielä vuosia, jotka eivät aina olleet helppoja.

Jumalan alkaessa kutsua minua yhteyteensä, olin hyvin eksyksissä. Etsin jotain, mutta en tiennyt mitä. Mutta minulla oli hyvä ystävä. Hänkin etsi. Ehkä häntä voisi verrata Raamatussa kerrottuun kauppiaaseen, joka etsi kalliita helmiä. Kun hän sitten löysi yhden kallisarvoisen helmen, myi hänkin kaiken mitä omisti ja osti sen helmen.

Ystävälleni tämä elämän syvimmän tarkoituksen etsintä, jota aarteen etsimiseksi voi verrata, oli tutumpaa. Hän oli käynyt hengellisissä tilaisuuksissa aiemminkin. Itse niitä vierastin ja kartoin.

Tuntuu aivan siltä, että Taivaan Isä oli piirtänyt ystävälleni kartan, jossa oli ensin ohjeet hänelle aarteen kätköpaikalle ja myös jatko-ohjeet minua varten. Ystäväni merkitys minulle tässä roolissaan oli ratkaisevan tärkeä. Ilman hänen esimerkkiään ja rohkaisuaan olisin jäänyt puolitiehen ja aarre olisi jäänyt löytymättä.

Samoilla, useamman päivän kestäneillä hengellisillä päivillä Ähtärin seurakuntakeskuksessa lähes neljäkymmentä vuotta sitten saimme antaa elämämme Jeesukselle. Ystäväni vain pari päivää aiemmin. Suuren ilon saimme molemmat kokea ja elämämme muuttui. Saimme Jeesuksen ystäväksemme ja myös meidän välinen ystävyys syveni.

Jumalan valtakunta, jonka uskossa saa omistaa, on suunnaton aarre. Kuuluuhan sen kansalaisetuihin yhteys Luojaamme, syntien anteeksiantamus, Jumalan rakkauden ja voiman osallisuus ja lopulta iankaikkinen, täydellinen elämä Hänen luonaan Taivaassa. Tätä aarretta kannattaa etsiä ja löytää. Ja jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on Jumalan Sanan lupaus.

 


 - Terttu Paananen | Kommentoi



 Jossitellen
12.07.2018 09:41 | Aimo Ahola

Jos on sana, jota käyttävät vain suunnittelijat pohtiessaan mahdollisia vaihtoehtoja ja mitä seuraamuksia niillä voisi olla ja ihminen, joka valitsee väärän vaihtoehdon ja katuu elämänvalintaansa, jos olisi tehnyt toisin kaikki olisi luultavasti paremmin. Jossittelijat tuhlaavat elämäänsä katumiseen. Toiset Jossittelijat ovat sen sijaan hyviä suunnittelijoita, jos vain siksi jäävätkin.


 - Aimo Ahola | Kommentoi



 Lukutoukan purema
10.07.2018 09:22 | Anu Viikki

Muistan, kun asuimme äidin kanssa kahden Multialla. Kävimme lainaamassa kirjastosta kirjoja. Erityisesti muistan tykästyneeni Pajunkissa-kirjaan, sen kuviin ja tarinaan.

Kun muutimme Väätäiskylälle ollessani ekaluokalla, jäivät kirjastoreissut. Äiti tilasi minulle Aku Ankkaa ja olin lastenkirjakerhossakin jonkin aikaa. Alkuun tuli muutama ihan mukava lastenkirja, vaan sitten alkoi ropista jotain ihme seikkailukirjoja. Niistä en pitänyt, niin pyysin äidin lopettaan kirjakerhojäsenyyden.

Taisin olla nelosella, tai vitosella, kun sitten kävin Multian uudessa kirjastossa lainaamassa muutaman kirjan. Oikein aikaa kirjastovierailuihin ei ollut, kun koulukyydit lähti heti koulun päätyttyä.

Kesällä 1988 aloin käydä kirjastoautolla, joka kävi kylällämme. Muistan lainanneeni joitakin heppakirjoja. En lukenut yhden ainutta Neiti Etsivää tai Anni Polvan Tiina-kirjoja, en edes osannut etsiä sellaisia.

Ähtäriin muutettuani syksyllä 1996 hankin itselleni kirjastokortin. Muistan lainanneeni ainakin seuraavana syksynä Metsolat-sarjan kirjoja. Tykkäsin tv-sarjasta ja tykkäsin kirjoistakin.

Monipuolisuutta alkoi tulla luettuihin kirjoihin, kun pääsin kesäkuussa 2011 tutustumaan bookcrossingiin, joka on selkeämmin selostettuna kirjojen nettisivustolle rekisteröinti-, kierrätys- ja vapautusharrastus.

Ennen bookcrossingia en voinut ajatellakaan lukevani mitään jännäreitä tai rikosromaaneja. Ajattelin, että vilkkaan mielikuvitukseni johdosta menetän yöunet. Eipä niin ole käynyt.

Vieläkään en ole lukenut Neiti Etsivä-kirjoja. Anni Polvan Tiina-kirjoja olen kerännyt yhteisniteinä.

Kyllä lukeminen on ihanaa!!!

 

 


 - Anu Viikki | Kommentoi



 Aarteen etsintää
06.07.2018 09:54 | Tuula Tammela

Mistä tietää aarteen

sen mistä tunnistaa

Voiko unessa sen nähdä

vai milloin tavoittaa

 

Kun sateen jälkeen huomaat

sä seitin kultaisen

se voiko aarre olla

vai näky harhainen

 

Näin kuvat täällä vaihtuu

aikas kuluu etsintään

kierrät maat ja mannut

etkä ehdi elämään

 

Kuin tuli joka polttaa

on aarre piilossaan

Vain harva tietää tuntee

se on jo mukanaan

 


 - Tuula Tammela | Kommentoi



 Puutarhani
03.07.2018 10:03 | Ritva Vainio

Katselin ikkunasta pääsiäisen jälkeisellä viikolla, kuinka lunta sataa tuprutti sakeasti. Sulaakohan nuo isot kinokset edes juhannukseksi, mietin. Syksyllä jäi syystyöt tekemättä ja huoli siitä, miten selviän keväällä kaikesta työmäärästä puutarhassani.

Päivät kuluivat ja alkoivathan ne kinokset sulamaan yllättävänkin nopeaan. Levittelin suurimpien kinoksien lumia nopeuttaakseni sulamista ja pihan kuivumista. Oli kova into päästä siistimään puutarhani. Iltaisin kyllä selkä huusi hoosiannaa ja jalat pökkelönä. Ikä painaa jo sen verran. Pää tekis vaikka mitä, mutta kroppa ei kestä. Odotin sitä ihanaa tunnetta, kun saan istua pihakeinuun ja ihailla kätteni töitä. Ensimmäiset krookukset on ilmestyneet kukkapenkkiin. Tuntui, kuin kesä jo olisi alkanut. Ainakin sydämessä. Kylmäähän välillä on, vaikka aurinko lämmittää jo mukavasti, silloin, kun paistaa. Silloin on mentävä ulos, eikä tahdo malttaa tulla sisälle edes syömään. Lintujen laulukonsertit ovat olleet komeita nyt keväällä. Ennustaisiko se kaunista kesää. Niitä ilmaiskonsertteja on mukava kuunnella. Tulee onnellinen olotila.

Kukkapurkkeja ilmestyi taimineen taas aikamoinen liuta ikkunalaudoille. Niitä sitten kuskailen vuorotellen ulos ja sisälle. Nyt osa on jo venähtänyt reippaasti pituutta, joten pelkään, että kukkivatkin ennenkuin saan ne kokonaan pihalle viedä.

Ensimmäiset orvokkiamppelitkin piti käydä ostamassa. Taas se kukkahulluus iski. Kukahan ne kastelee ensi kesänä.

Rakastan puutarhaani, vaikka siinä on paljon työtä ja huolenpitoa.

 


 - Ritva Vainio | Kommentoi



 Muistokirjoitus Kun olen kuollut
02.07.2018 12:43 | Aimo Ahola

Aimo Ahola oli harrastaja henkeen ja vereen. Todellinen sanaleikkijä ja valoisa luonne.

Luotettava Aimo Ajattelija.

Päiväunien klassikkokirjailija, sankari, nero, seurallinen, elämänviisauden maailmankuulu guru.

Halusi, että hänet tunnetaan yleisesti lempinimellä Aimo Tekijä.

Taituri-virtuoosina, jonka Räiväkirja-teosta luetaan ympäri maailman. Olla ihailtu, suosittu stand-up-koomikko.

Eli satavuotiaaksi onnelliseksi vanhaksi äijjänkäppänäksi.

 


 - Aimo Ahola | Kommentoi


©2018 Ähtärin kirjoittajaseura Kynäiset ry. - suntuubi.com