Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS


Ohje: Valitse kalenterista kuukausi.

Klikkaamalla vihreänä näkyviä päivämääriä,

löydät kyseisen päivän blogikirjoituksen.

 

 

 

 Lapsen suru
16.10.2017 16:01 | Elli Halttunen

Elämä ei jätä meitä koskaan kohtaamatta surua, varsinkaan kuolemaan kohdistuvaa surua. Väistämättömästi se antaa meille elämässä aikoja, että olemme kasvotusten kuoleman kanssa. Menetykset ja luopumiset ovat raskaita hetkiä elämässä ja niillä on kauaskantoisia muutoksia elämässä.

    Suru ei valitse ikää. Kaikkina aikoina se saattaa tulla elämän polulle.

Itse olen kokenut vaikuttavan lapsen surun kohtaamisen siunaustilaisuudessa Ähtärin kirkossa. Meillä oli kesäisin tyttäremme poika Eemil kesäpoikana. Sattui sellainen kesä, että tuli sukulaisen siunaustilaisuus eteen. Eemil ei ollut koskaan aiemmin nähnyt tällaista hetkeä. Kysyimme vanhemmilta, että voidaanko Eemil viedä surutilaisuuksiin. He sanoivat, että täytyyhän tällaisiin elämän tosi tapahtumiin saada oppia ja nähdä mitä elämään kuuluu.

   Surupäivä koitti. Puimme Eemilille siistit vaatteet. Eemil oli silloin 10 vuoden ikäinen.

      Siunaustilaisuus alkoi. Arkkua kannettiin hiljaa arvokkaasti ja urut säesti kauniin surullisesti surusoittoa. Ei yksikään silmäkulma kostumatta tässä hetkessä ole. Istuimme penkissä hiljaa. Pappi alkoi puhumaan muistopuhetta. Puhe oli koskettavaa, kaunista. Katsoin Eemiliä. Vuolaana valui kyyneleet pitkin poskia. Otin laukusta nenäliinan, pyyhimme kyyneleitä. Itse aloin liikuttua lapsen aidosta myötätunnosta. Tuli surullinen tilanne. Aina Eemil vain suri ja vuodatti kyyneleitä. Ajattelin jo, että onkohan tämä lapselle liian surullista.

    Jaksoimme kuitenkin loppuun asti olla kirkossa. Surusaatossa kävelimme Eemilin kanssa kohti hautapaikkaa. Kanttori kulki siinä lähellä.

Kerroin hänelle, että lapsen lapsi koki ensi kertaa siunauksen ja suri todella aidosti kuolemaa. Hän vastasi: On hyvä, että lapsia tuodaan näkemään, että elämään kuuluu menetykset ja suru.

    Tämä on jäänyt vaikuttavana muistona minulle. Eemil on kokenut kuoleman surun ensikertaa mummun ja papan kanssa Ähtärin kirkossa kesäkuun kauniina päivänä vuonna 2008.


 - Elli Halttunen | Kommentoi



 Sinä yönä
13.10.2017 09:44 | Tuula Tammela

Mä vaikka kaiken unohtaisin

koko menneen elämäin

se yö ei koskaan katoa

se pysyy aina mielessäin

 

Sinä yönä tuuli nukkui

kuu vain heitti varjoaan

Lammen pinta välkähteli

kuin kultaharsot peittonaan

 

Rauhaa koko metsä huokui

tuskin maltoin hengittää

Linnut hiljaa oksillansa

mikä oli taika tää

 

Niin kaunis oli uni

se antoi tunteen ihanan

ja ilta illan jälkeen

mä sitä kaipaan janoan

 


 - Tuula Tammela | Kommentoi



 Sudenhetken jälkeen
05.10.2017 13:39 | Riitta Naapila

Vuoret vapisevat,

meri ja aallot pauhaavat.

Kuu ja aurinko pysyvät majassaan.

Kauhua kaikkialla.

 

Vielä vanamo tuoksuu,

mutta kukaan ei huomaa

 

Kun viimeinen minuutti

on kulunut,

Hänen loistonsa peittää taivaat,

Hänen hohteensa kaiken maan.

 


 - Riitta Naapila | Kommentoi



 03.10.2017 07:54 | Riitta Naapila

Lämpimässä aamusäässä

kärpäsherra nenänpäässä

laskettelee peffamäkee.

Pappa luulee, nenää käkee,

unestansa täysin herää,

hieroo vielä vähän nenää.

Hakee lätkän aikamoisen,

läppää kerran, läppää toisen.

Vaan katso kärpäsveitikkaa,

se uunin taakse luikahtaa, 

siellä nauraa partahansa,

iloon yhtyy kärpäskansa.


( Päivitetty: 05.10.2017 13:38 )

 - Riitta Naapila | Kommentoi



 Oletko osallistunut kirjoituskilpailuun
04.10.2017 06:53 | Aimo Ahola

Täytyy tunnustaa, että olen. Neljäkymmentä vuotta kirjoitin pöytälaatikkoon. Eli kun muut leikkivät hiekkalaatikolla, niin minä pöytälaatikolla. Vielä viisikymppisenä äijjänköriläänä. Sisälläni oli jokin pakottava tarve, halu, himo purkautua paperille kirjoittamalla mielikuvitustarinoita ja sanaleikkejä. Testasin taitojani ja mahdollisia kykyjäni lähettämällä kymmenessä- viidessätoista minuutissa tekaisemani tarinan lehdessä näkemääni kirjoituskilpailuun osallistumista varten. Parista kilpailusta sain kunniamaininnan ja yhdestä erikoismaininnan, kirjoituskilpailun tuomaristolta.

Olen usein miettinyt mistä se "palo" on minuun syttynyt. Ehkä kipinä on tullut koulussa ainekirjoituksesta saamastani kehusta. Ehkä se on vain paras keinoni ilmaista itseäni. Purkaa sisintäni?


 - Aimo Ahola | Kommentoi



 Nokipalo
28.09.2017 13:24 | Tuula Tammela

Oli rauhallista helmikuista perjantai-iltaa siinä. Yhtäkkiä tuli kaaos. Yhdellä puhelinsoitolla. Naapurinrouva soitti ja ilmoitti, -kuule, kun teillä lyö lieskaa savupiipusta, "ei kai", huudahdin, -onko isäntä kotona, rouva varmisti. Siinä polvet löi loukkua puhelimesta tultua, säikäys oli sen verran kova. Isäntä ei ollut paraimmassa kunnossaan, perjantai kun oli ja tilipäivä. Salamana hän kuitenkin ponkaisi sängystä ja ryntäsi tukka pörrössä ulos tarkistamaan, miltä näyttää. Hän kielsi soittamasta minnekään, -katotaan nyt ensin tilanne, hän lausahti. Soitin kuitenkin palokunnalle, nokipaloa epäiltiin, niitä oli meillä ennenkin ollut.

- Laitetaan auto tulemaan, he sanoivat. Isäntä antoi tulla ärräpäitä, kun kuuli minun soittaneen, hänen mielestään tuonvertainen olisi omin voiminkin hoidettu. Niinkuin aina ennenkin. Ei mennyt viittä minuuttia enempää, kun oli jo piha täynnä paloautoja, kolme paloautoa ja vielä sairasautokin jonon jatkona. Eivät sentään tulleet pillit soiden. Palomiehet tutkivat paikat, kiipesivät vinttiin tarkistamaan muurin, ei näkynyt ensimmäistäkään tulenlieskaa. Mahtoi siinä naapureita huvittaa. Ei ollut tosipaikka, mutta kuusivuotias tyttärenpoika kuitenkin veti kiireesti suojapukua ylleen, keräili tavaroitaan reppuunsa. Ja minä kädet vapisten tein samaa, kaiken varalta kokosin papereita, valokuvia, kirjeitä. Palomiehet viipyivät tunnin verran, kolistelivat, varmistelivat, kävivät sanomassa, ettei ole vaaraa. Pääsimme pelkällä säikähdyksellä, pahemminkin olisi voinut käydä.

Koskaan ei voi liika varovainen olla.


 - Tuula Tammela | Kommentoi


©2017 Ähtärin kirjoittajaseura Kynäiset ry. - suntuubi.com