Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2930311234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293012

RSS


Ohje: Valitse kalenterista kuukausi.

Klikkaamalla vihreänä näkyviä päivämääriä,

löydät kyseisen päivän blogikirjoituksen.

 

 

 

 Odotus
02.11.2018 07:44 | Aimo Ahola

Ennen aika tuntui pitemmältä, kun oli mitä odotti. Ei aika yhtään sen pitempi ollut. Se vain TUNTUI siltä. Esimerkiksi Oli kahvitauon ja ruokatauon odotus. Työpäivän päättyminen ja viikonlopun alkaminen. Varsinkin, jos työn alla oli raskas ja ikävä homma. Virastoissa aika kävi pitkäksi, jos joutui odottamaan. Etenkin sairaalassa, kun joutui odottamaan vastaanotolle pääsyä kivun kourissa kipristellessä.

Nykyään, kun ei ole kiire mihinkään ja muuta ei juuri olekaan, kuin aikaa, se TUNTUU menevän nopeasti, ettei ehdi odottamaan, kun se on jo tullut, ellei jo mennyt.

 


 - Aimo Ahola | Kommentoi



 Kaukokaipuu
31.10.2018 10:29 | Ritva Vainio

Suljen silmäni ja matkaan kauas unelmien siivittämälle matkalle.

Tunnen lämmön hivelevän ihoani. Leppeän, kostean mereltä tulevan aallon pärskeen. Aurinko loistaa koko sinitaivaan leveydeltä. Hiekka rapisee varpaissani. Aallot huuhtovat hiekan pois. Keräilen rannalta näkinkenkiä ja pikkukiviä. Toinen toistaan kauniimpia, kuin koruja. Käymme merirosvoristeilyllä merellä; uinti kirkkaassa merivedessä kalojen seurassa, jotka loistavat, kuin valot palaisivat veden pinnalla. Ensin pelottaa, mutta sitten rohkeus voittaa, kun toisetkin uskaltavat.

Unelmissa matkaaminen paikkoihin, missä olen käynyt. Ne ovat jääneet elämään muistoihin. Voin matkata niihin aina silloin, kun kaukokaipuu iskee uudelleen.

 


 - Ritva Vainio | Kommentoi



 Enkeleitä matkassa
29.10.2018 11:14 | Ritva Vainio

Asuimme Ruotsissa Vallvikin pienessä kylässä, joka kuuluu Ljysnen kuntaan.

Ystävämme Kerttu kysyi voisimmeko lähteä viemään heidän vierastaan Nortteljen satamaan laivalle. Lupauduimme ja menomatka sujuikin hyvin. Takaisin tullessa laitoimme lapsen auton perälle nukkumaan. Automme oli farmarimallinen Betford, jossa ei silloin ollut turvavöitä. Turvavyöpakkoakaan ei ollut. Pysäyttelimme vähän väliä, kun miestäni alkoi nukuttamaan. Hän meinasi torkahdella ja vahdin vieressä, ettei vain nukahda. Itselläni ei silloin vielä ollut ajokorttia. Saavuimme pienen kylän kohdalle, kun auto hajosi. Emme uskaltaneet mennä koputtelemaan oville, koska kylän talot oli pimeänä. Päätimme nukkua autossa. Vähän se pelotti, mutta liikennettä ei juurikaan ollut.

Heräsimme aikaisin ja huomasimme, että eräässä talossa oli jo valot. Rohkeasti menimme kysymään, jos heillä olisi puhelin. Voisimme soittaa Kertulle, joka olisi tulkkina välillämme. Näin teimmekin ja saimme asiamme heille kerrottua. Meillä kävi tuuri, koska talossa asui ns. matkamönttööri, joka lupasi korjata automme. Miehet työnsivät automme talon pihaan. Emäntä ohjasi meidät aamiaispöytään, joka notkui hyvää ruokaa. Haki vielä ison pussillisen omenia matkaevääksi mukaamme. Soittivat taksin, jolla sitten kotimatka jatkui. Pelkäsin koko matkan, että mitähän tämä lysti maksaa. Taksikyydithän ei silloinkaan olleet mitään halpoja. Kerttu sen kyydin kuitenkin maksoi. Kerttu hoiti yhteyden auton korjaajaan ja siihen oli osakin tilattava jostain toisesta maasta. Ruotsista ei ollut sitä saatavilla. Naapurimme lähti mieheni ja Eetun kanssa sitten hakemaan autoa pois. Korjaus oli halpa. Auton hakijoita kestittiin sekä annettiin joka miehelle isot perunapussit kotiin tuomisiksi. Jälkeenpäin usein tuli mieleen, kuinka meillä oli enkeleitä matkassa ja menimme oikean talon ovia kolkuttelemaan.

 


 - Ritva Vainio | Kommentoi



 Muistelen nuoruuttani lapsuuskodissa
23.10.2018 12:18 | Elli Halttunen

Tuuhea metsä ympäröi pihapiiriä. Kuuset ja männyt kurottautuvat korkealle latvustojaan. Vanhan rauduskoivun oksat valuvat hentoina versoina polun varrella joka johtaa tunnelmalliseen harmaaseen savusaunaan. Punainen mökki töröttää pihan reunamilla. Keskellä pihaa vinttikaivo josta sangoilla kannetaan vettä tupaan että navettaan. Navetta on puurakenteinen ja siellä on kolme lehmää.  Ähtärin järvi siintää peltojen takaa pienen matkan päässä. Istun lapsuuskotini pihassa äitini pienellä lypsyjakkaralla ja järsin porkkanaa jonka kävin kiskaisemassa juurikasvimaalta.

On syyskesän kuulakas ilta mutta lämmin tuuli leyhyttelee mukavasti viilentäen. Kaukaa korvesta kuuluu kyyhkysten surullinen kujerrus. Se saa omankin mieleni surullisen haikeaksi. Niin paljon saa kuunnella monenlaisten lintujen liverryksiä. Ainoat viihdyttäjät hiljaisella kylällä. Pihassa vanhan koivun oksilla helskyttelee peipposet niin tuttavallisen kesyinä. Pyrähtelevät iloisesti aivan lähellä. Isä on laittanut Pujo hevosensa pihaan syömään nurmikkoa.  On köydellä kiinni rautakangissa. Huiskii tuuhealla hännällään kärpäsiä pois.

Nousen jakkaralta ja päätän lähteä uimaan. Tämä on parhaita nautintoja kesässä. Kipaisen hakemaan uimapuvun ja pyyhkeen. Pian kipitän kohti rantaa. Lehmät kulkevat aitaviertä pitkin, seuraavat uteliaina touhujani. Äidin musta pyykkipata on kivien päällä rantanurmikolla. Siellä kesäisin pestään pyykkiä. Pulahdan järveen ja polskin siellä riemussani. Kyllä kesä on ihanaa aikaa.

 

 - Elli Halttunen | Kommentoi



 Muistoja Ähtärin kirjoittajaseurasta
20.10.2018 10:30 | Elli Halttunen

Kaksikymmentä vuotta sitten perustettiin 10.10.1998 Ähtärin kirjoittajaseura. Se oli Aleksis Kiven päivä. Olimme silloin Ähtärin kirjastossa. Siitä käynnistyi harrastus, joka on sitkeästi kylvänyt sanan rieskaa. Mielenkiintoista on ollut tämä aika. Monenlaista kirjoitusta on ollut kuultavana. Vakioporukka on jaksanut uskollisesti olla mukana. Tunnemme jo toistemme kirjoitustyylin. Tämä harratus on mielenkiintoinen ja sitä jaksaa aina tehdä vaikka ikääkin on. Halpa harrastus, ei tule kalliiksi. 

 


 - Elli Halttunen | Kommentoi



 Muistoja lapsuudenkodistani
11.10.2018 05:40 | Ritva Vainio

Punainen, vihreäkattoinen kotini. Lapsena en tykännyt kotini punaisesta väristä. Olisin halunnut, että se olisi vaalea. Punainen on kuitenkin lempivärini, mutta en edelleenkään tykkää punaisesta väristä talojen seinissä. Silti elin siinä punaisessa talossa onnellisen lapsuuden.

Lapsia oli meidän kylällä paljon ja sisaruksiakin leikkikavereina riittämiin. Vanhimpana tyttölapsena jouduin hoitamaan nuorempia sisaruksiani. Aina se ei ollut mieleistä, kun olisi halunnut mennä uimaan tai kaverien luokse leikkimään. Kasvimaan kitkeminen oli ikävää puuhaa. Multa tarttui käsiin ja kuivui inhottavasti sormiin. Lauantaisin oli pestävä yhden huoneen lattia, joko ennen kouluun menoa tai sitten sieltä tullessa. Pesin mieluummin aamulla, että iltapäivä jäisi vapaaksi. Kouluahan oli silloin lauantaisinkin.

Lauantaisin tuli radiosta lauantain toivotut levyt. Isä potkaisi keittiön matot syrjään ja sanoi, nyt sitten tytöt opetellaan tanssimista. Kun osaatte tanssia pysytte siellä tanssisalin puolella, ettekä kierrä nurkkapieliä.

Kaikki nämä ovat olleet hyviä oppeja, työnteko ja tanssitaito ja rehellisyys sekä monet muut mainitsemattomatkin.

 


 - Ritva Vainio | Kommentoi


©2018 Ähtärin Kirjoittajaseura Kynäiset ry. - suntuubi.com