Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
31123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

RSS


Ohje: Valitse kalenterista kuukausi.

Klikkaamalla vihreänä näkyviä päivämääriä,

löydät kyseisen päivän blogikirjoituksen.

 

 

 

 ELÄMÄNVILOSOVIANI N:O 1
14.01.2019 16:54 | Aimo Ahola

Kyllä ihmisellä pitää murheita olla. Ne ovat kuin roskia, jotka täytyy lakaista pois. Elämä on taistelua murheita vastaan. Niitä voi kutsua myös ongelmiksi. Surun painolastia niitä ei parane päästää. Raskaaksi tunnetaakaksi. Hoitamattomat murheet voivat kasvaa raskaaksi painoksi elämäntaipaleelle. Murheet voi kokea haasteeksi. Innostavaksi kannustukseksi. Kohti Vaikeuksien Voittajan kruunaamatonta titteliä. Kaikki on elämän asenteesta kiinni. Olla oman elämänsä Vaikuttaja Yksilö. Murheiden Voittaja Henkilö.

Esimerkki murhe 1: Pitää miettiä mistä ruokaa? Millä kulkuneuvolla? Millä rahoilla? Mitä ruokaa? Mistä kaupasta?

Jos jokin näistä pettää kyseessä on toisen asteen murhe.

 


 - Aimo Ahola | Kommentoi



 Yön pimeydessä
10.01.2019 13:16 | Raija Kankaanpää

Miks unta en saa?

Missä uni viipyy?

Olen pyörinyt ja pyörinyt.

Lakana on tuhannella mutkalla

ja lampaat laskettu sata kertaa,

tyynyä olen viskonut nurkasta nurkkaa

ja uni ei vaan tule.

Kuoriudun peitostani ja hiivin ikkunan ääreen.

Taivas on yön musta.

Pari tähteä vilkuttaa

ja kelmeä kuu kurkistaa kuusten takaa.

Ajatukseni saa siivet.

Siellä he ovat, isä ja äiti

tähdissä vilkuttamassa minulle.

Mielikuviini nousee tuttu tupa.

Takkatuli, höylänlastuja lattialla.

Isä veistelee iltansa iloksi.

Äiti hyräilee hiljaa hellan äärellä.

Tuoksuu keitolle,

äidin navettatakille ja hevosvaljaille.

Olemme kaikki yhdessä

lämpimässä, turvallisesti.

Tähdet vilkuttavat, kuu nousee.

Hymyilenkö vai itkenkö?

Syvä huokaus ja siirryn peittoni suojaan.

Hetken tuijotan pimeyttä.

Viimein nukahdan rauhalliseen uneen.

Yön pimeydessä.

 


 - Raija Kankaanpää | Kommentoi



 Tanka-runo
03.01.2019 14:57 | Riitta Naapila

                            Joskus valo ja

                            keskipäivän kirkkaus

                            vie näkökyvyn

 

                            Paksussa pimeydessä

                            pienikin tuikku näkyy

 

 

 

 

 


 - Riitta Naapila | Kommentoi



 Hyvää alkanutta Uutta Vuotta 2019!!!
01.01.2019 15:59 | Anu Viikki

Tulin vain muistuttaan, että tän viikon torstaina 3.1.2019 kello 12 alkaen Kynäisten tapaaminen kirjastolla. Aiheet löytyvät ajankohtaista-kohdasta.

Itse just sain tarinan kirjoitettua. Aihe putkahti ihan äsken mieleeni. Enstää oli ajatus toisesta aiheesta, vaan se vaihtuikin ihan lennossa. Kiva näin ja nyt mulla on sekä tarina, että pieni runonen torstaille tehtynä mukaan. Toivottavasti sitte miun rakas auto-kultani suostuu viemään miut kirjastolle. Sekkii on aina arvoitus suuren suuri.

Mukavaa viikkoa kaikille!!!

 

 


 - Anu Viikki | Kommentoi



 Tämä vuosi paketissa
20.12.2018 18:20 | Anu Viikki

Meinasin tulla lisämään tänne vielä tarinan. Eipä olekaan mitään tarinaa kirjoitettavaksi. Kaikki mukana olleet on näpytelty tänne tältä vuodelta.

Haluan kiittää tästä vuodesta ja toivottaa kaikille tätä blogia seuraaville immeisille oikein ihanaa, rauhallista ja mukavan leppoisaa Joulun aikaa ja onnea ja iloa alkavaan Uuteen Vuoteen 2019!!!

Minä itse sain justaan eräät mustanpuhuvat villasukkaset vihdoin ja viimein kudottua ja pudotettua puikoiltaan. Tulevat eräälle teinipoijjalle toivesukkina joululahjaksi. Hän kun toivoi mustia sukkasia ja miehän en tykkää kutoa mustaa lankaa. Sain kummiskin facebookissa eräässä käsityöryhmässä hyvän vinkin: osta otsalamppu, on helppo laskea villasukkia kutoessa kerrokset. No, miehän tein, miten neuvottiin. Enpä ole katunut tuota reilun 9 euron hankintaa. Toiset paristot jo äsken alkoivat hyytyä viime metreillä, vaan ei tarttenu vaihtaa uusiin, onneksi. Kyllä tek tiukkaa kutomishomman kanssa, että ehdinkö ja pystynkö kutomaan valmiiksi ennen joulua. Mulla kun tahtoo puutua sormet kutoessa ja kun on kutonut 10 kerrosta, alkaa jo tehhä toinen 10 kerrosta putkeen tiukkaa. Vaan voinpa huokaista helpotuksesta, haaste on selätetty ja sukkaset odottaa lankojen päättelyä. Sen jätän huomisillaksi. Tänään en enää koske kyseisiin sukkasiin.

Jatketaan ensi vuonna tätä blogia. Tämä hiljenee nyt Joulun viettoon. Hyvää Joulua 2018 ja onnellista Uutta Vuotta 2019!!!

 


 - Anu Viikki | Kommentoi



 Kaksi tarinaa
10.12.2018 10:06 | Ritva Vainio

                                     Kevät   

 

Rakastan kevättä, kun valoisuus lisääntyy. Luonto alkaa vihertää. Ensimmäiset kukkaset nousevat ponnekkaasti esiin. Ilahduttaen kauneudellaan.

Lumen alta paljastuu syksyn jäljiltä siivoamatta jääneet lehdet. Kädet odottavat jo malttamattomana koska saa upottaa ne multaan. Istuttaa uusia kukkia. Joka kevät se ryöstäytyy lapasesta. Kukkia on enemmän kuin tarpeeksi. Kastelua riittää.

Istahdan terassille kahvikupin kera. Katselen kukkieni loistoa ja tunnen suurta tyytyväisyyttä ja onnea. En muuta tarvitse.

 

 

                        Rita Hayworth ja Doris Day

 

Olimme kaksi ystävystä ja päätimme muuttaa nimemme. Minusta tuli Doris Day ja ystävästäni Rita Hayworth. (Olisin halunnut olla Rita, koska pidin siitä nimestä). Ne olivat salanimemme. 

Veimme läheiseen metsikköön piiloon laatikon, joka oli kirjeenvaihto kirjeillemme tarkoitettu paikka. Kylällämme oli paljon lapsia, sen piti olla salaista. Etteivät muut pääse lukemaan juttujamme. Kyllä se kirjoittelu loppui muutaman lappusen jälkeen. Into lopahti metsässä rämpimiseen. Sadekin oli kastellut laatikkomme pilalle.

 

 


 - Ritva Vainio | Kommentoi


©2019 Ähtärin Kirjoittajaseura Kynäiset ry. - suntuubi.com